EN
Elinkaari Teräsputket ja ympäristövaikutukset
Resurssien louhinta: Rautapelloksen ja raaka-aineiden louhinta
Teräksen valmistus alkaa siitä, missä rautamalmi tulee esiin maasta, sillä tämä mineraali on periaatteessa se mikä mahdollistaa teräksen valmistuksen. Kaivokset ovat yleisiä ympäri maailmaa näiden malmivarantojen löytämiseksi, mutta ne jättävät monissa tapauksissa todellisen sotkun jälkeen. Puhutaan metsien tuhoutumisesta, maan yläkerroksen huuhtoutumisesta jokiin ja kemikaalien valumisesta maanpohjan vesilähteisiin, joihin läheiset yhteisöt tukeutuvat. Global Mining Initiativen tutkimusten mukaan tietyillä alueilla on havaittu jopa 80 %:n lasku kasvi- ja eläinlajien määrässä kaivostoiminnan alkaessa. Yrityksille, jotka haluavat parantaa toimintaansa, raaka-aineiden alkuperän seurauksella on suuri merkitys. Jotkut edistysmieliset yritykset sijoittavat jo puhtaisiin kaivamismenetelmiin ja työskentelevät kaivettujen alueiden palauttamiseksi jotakin alkuperäistä tilaa vastaavaksi. Näillä toimilla ei poisteta kaikkia ongelmia yhdessä yössä, mutta ne tekevät eron, kun niiden käyttöä laajennetaan koko teollisuuden alalla.
Energiankulutus Teräsputki Tuotantoprosessit
Teräsnauhojen valmistaminen vaatii paljon energiaa, kuten sulatusta ja raffinointia, joita suoritetaan suurissa masuunoissa tai sähkökaarikaaruissa ympäri maailmaa. Suuri osa tästä energiasta tuotetaan polttamalla hiiltä ja muita fossiilisia polttoaineita, mikä tarkoittaa, että koko prosessi tuottaa valtavia määriä hiilipäästöjä. Viimeisimmän teolliisuusdatan mukaan eri uunit tarvitsevat todellisuudessa melko eri määrän sähköä. Sähkökaarikaarimallit voivat vähentää energiankulutusta noin puoleen verrattuna vanhempiin masuunoteknologioihin. Yritykset alkavat kuitenkin etsiä keinoja tehdä toiminnasta ympäristöystävällisempää. Jotkut terästehtaat ovat alkaneet asentaa aurinkopaneeleita tehtaidensa kattoihin ja perustaa paikallisia tuulipuistoja käyttääkseen toimintaansa varten. Näitä muutoksia ei kannata pelkästään ympäristön vuoksi, vaan ne myös auttavat hallitsemaan kustannuksia pitkäaikaisesti, kun energian hinnat jatkuvasti vaihtelevat.
Liikennepäästöt maailmanlaajuisessa teräsjaossa
Teräsnauhojen siirtely aiheuttaa melkoisen hiilijalanjäljen kuljetusmenetelmiä aiheutuvien päästöjen vuoksi. Laivat tuottavat itse asiassa eniten kasvihuonekaasuja kuljetettaessa näitä materiaaleja, perässä tulevat kuorma-autot ja junat. Kansainvälisen puhtaan liikenteen neuvoston hiljattain julkaisemassa raportissa todettiin, että isot konttialukset päästävät noin 60 prosenttia enemmän CO2-päästöjä muihin tavoihin verrattuna siirrettäessä tavaraa pisteestä A pisteeseen B. Olemassa on kuitenkin todellisia ratkaisuja. Yritykset voivat tarkastella parempaa reittisuunnittelua ja siirtyä puhtaampiin kuljetusvaihtoehtoihin, kuten matalan rikkipitoisten polttoaineiden käyttöön. Kun valmistajat alkavat ottaa käyttöön näitä muutoksia, heidän kokonaispäästöissään on tyypillisesti noin 20 prosentin lasku. Tämä on järkevää sekä ympäristösyistä että pitkän aikavälin kustannusten säästämiseksi toimitusketjussa.
Elämänkierroksen loppuvaiheet: Kierrätys vs. jättilaitevaikutus
Kun teräsnauhat päätyvät käyttöikänsä loppuun, ne kohtaavat yleensä kaksi vaihtoehtoa: kierrätys tai kaatopaikalle päätyminen. Kierrätys on edelleen parempi vaihtoehto, sillä se auttaa suojelemaan planeettaamme useilla tavoilla. Ensinnäkin se estää arvokkaiden luonnonvarojen loppumista ja vähentää niitä ärsyttäviä kasvihuonekaasuja, joista kaikki ovat näinä päivinä kuulleet. Maailman teräsyhdistys (World Steel Association) kertoo jopa, että noin 80 % terästuotteista kierrätetään maailmanlaajuisesti, ja jokainen tonni kierrätettyä teräskatetta säästää noin 1,8 tonnia CO2-päästöjä. Toisaalta teräksen kaataminen kaatopaikalle aiheuttaa vakavia ongelmia. Se ei ainoastaan saasta ympäristöä, vaan tarkoittaa myös hyödyntämättömäksi jääviä materiaaleja, joita voitaisiin käyttää uudelleen. Keskeistämällä ympyrökaudellisuuden periaatteita, joissa materiaaleja käytetään ja uudelleenkäytetään eikä niitä vain hävitä, valmistajat voivat merkittävästi pidentää teräsnauhojen käyttöikää. Tämä lähestymistapa on järkevä sekä ympäristön että talouden näkökulmasta, sillä se auttaa säilyttämään arvokkaita resursseja ja minimoimaan jätteen määrää.
Teräsputken valmistuksen hiilijalanjälki
CO2-päästöt blasikorin toiminnasta
Teräksen valmistus kuplahautautuvista on merkittävä CO2-päästöjen lähde. Keskimäärin perinteiset kuplahautautuvat päästävät noin 1,8 tonnia hiilidioksidia jokaista valmistettua terästonnia kohti, mikä kasvaa valtavaksi määräksi, kun otetaan huomioon kuinka paljon terästä valmistetaan maailmanlaajuisesti joka vuosi. Näillä kasvihuonekaasupäästöillä on suuri merkitys ilmastonmuutoksen ongelmiin, joihin nykyään törmätään. Siksi hallitukset ympäri maailman ovat alkaneet käyttää sääntöjä, joilla rajoitetaan teollisuuden päästöjä. American Iron and Steel Institute -liitto huomauttaa, että tällaiset säännökset pakottavat yritykset siirtymään uusiin teknologisiin ratkaisuihin ja teräksen valmistustapoihin, jotka tuottavat vähemmän saasteita.
Vertailu Energian Käytöstä: Sähköarkki- vs. Perinteiset Menetelmät
Sähkökaarikuun (EAF) tekniikan käyttöönotto vähentää sekä energiankulutusta että päästöjä verrattuna vanhoihin kuplahautautuihin. EAF-järjestelmät vaativat tyypillisesti vähemmän energiaa, koska ne käyttävät uudelleenkäytettyä romuk metallia raaka-aineiden sijaan. Joissakin tutkimuksissa on todettu, että tämä lähestymistapa voi vähentää hiilijalanjälkeä noin puoleen riippuen siitä, miten sitä mitataan. Global Efficiency Intelligence -julkaisemien tutkimusten mukaan yritykset, jotka ottavat EAF-tekniikan käyttöön, huomaavat todellisia parannuksia energialaskuissaan samalla kun valmistavat terästä. Teollisuus on siirtymässä näihin menetelmiin osana laajempia globaaleja ponnistuksia kustannusten vähentämiseksi ja saastepäästöjen määrää vähennetään valmistavilla aloilla. Erityisesti teräsputkien valmistajille vihreä siirtyminen tarkoittaa kilpailukyvyn säilyttämistä markkinoilla, joissa ympäristövaikutukset ovat yhä tärkeämpiä sekä asiakkaille että sääntelyelimille.
Veden käyttö ja saastuminen teräsputken tuotannossa
Teollinen veden kulutusmalli
Teräksen valmistus vaatii paljon vettä, niin paljon, että siitä voi aiheutua vakavia vesipulavaltioita tietyillä alueilla. Numerot kertovat tarinan hyvin selvästi – noin 180–250 kuutiometriä vettä tarvitaan vain yhden tonnin teräksen valmistukseen. Tällainen kysyntä aiheuttaa todellista painetta paikallisille vesivaroille, erityisesti paikoissa, joissa puhdas vesi oli jo alun perin vaikeasti saatavilla. Näihin ongelmiin joutuneiden teräsyhtiöiden täytyy miettiä veden käyttöään uudella tavalla. Joidenkin järkevien lähestymistapojen joukossa ovat veden uudelleenkäyttö aina kun mahdollista, suljetun kiertoveden järjestelmien käyttöönotto, joissa vesi kiertää laitoksessa eikä sitä tuhlata, sekä uusien teknologioiden käyttö, jotka yksinkertaisesti kuluttavat vähemmän vettä yhteensä. Vihreäksi siirtyminen on hyväksi vain planeetalle – vedenhukat vähenevät pitkässä juoksussa rahan säästämiseksi tuotannon pysyessä silti vahvana.
Kemiallinen virtaus ja vesieläinten ekosysteemien vaikutukset
Terästehtaat päästävät ympäristöön monenlaista kemikaalia, mikä häiritsee paikallisia vesiekosysteemejä. Raskaiden metallien ja muiden vaarallisten yhdisteiden kuten jätteiden virtaaminen tehtaiden läheisyydessä oleviin jokiin ja järviin heikentää vesilaatua merkittävästi. Tällöin alueella havaitaan vähemmän kaloja ja veden kasvillisuus vähenee. Todelliset esimerkit osoittavat, kuinka pahaa tilanne voi joskus olla – kemikaalivuotojen jäljiltä tehtaiden lähellä kalojen määrä voi romahtaa täysin. Jotta tämä ongelma saataisiin ratkaistua, tarvitaan parempia jätteiden käsittelytapoja. Korkean teknologian suodattimien asentaminen puhdistamoihin on järkevää, samoin kuin etsiä ympäristöystävällisempiä tapoja teollisen jätteen hävittämiseen. Säännölliset tarkastukset siitä, mitä jätevesiputkista virtaa ulos, ovat myös erittäin tärkeitä. Näillä tavoilla voidaan suojella vesijärjestelmiä ja varmistaa samalla yritysten noudattavan laillisia rajoja. Oikeasti kuitenkin niin kauan kuin valvontaa ei tehdä tiukemmin, monet valmistajat todennäköisesti jatkavat toimintaaan ennallaan siitä huolimatta, että tietävät aiheuttamansa vahingon.
Lähetyspäästöt ulkomailta tuotetusta valmistuksesta
Teräsnauhojen ympäristövaikutusten tarkastelu ei ole pelkästään valmistuksen aiheuttamia vaikutuksia. On myös merkittävä kysymys laivakuljetusten päästöistä verrattaessa kotona valmistettua terästä ja ulkomailta tuotua terästä. Kun teräs joutuu matkustamaan valtamerten yli, siitä aiheutuu paljon hiilipäästöjä. Ajattele valtavia tainerialuksia, jotka kuluttavat jopa 63 000 gallonaa polttoainetta joka päivä. Eivätkä nämä alukset tuota pelkästään CO2:ta. Ne päästävät myös rikkioksidipäästöjä, jotka voivat joskus vastata miljoonien autojen vuosittaista päästömäärää. Teräsnauhojen valmistaminen lähellä, missä niitä tarvitaan, vähentää kaiken tämän hukkautuvan energian ja saastan. Yritykset, jotka valitsevat paikalliset toimijat ulkomaisien toimijoiden sijaan, vähentävät helposti omaa hiilijalanjälkeään. Jos haluamme oikeasti saavuttaa kestävyystavoitteemme, hallituksen tulisi harkita verotukiä tai muita etuja yrityksille, jotka priorisoivat paikallisten materiaalien ostamista.
Hiilivahvuuden vertailu: Yhdysvaltain vs. globaali tuotanto
Kun tarkastellaan kuinka paljon hiiltä kului teräksen valmistukseen, Yhdysvallat nousee monia muita maita paremmaksi tiukkojen ympäristösäädösten ansiosta. American Iron and Steel Institute ilmoittaa, että nykyään energiaa kuluu vähemmän kuin puolet siitä mitä se oli 70-luvulla valmistettaessa yhtä tonnia terästä. Yhdysvaltojen valmistama teräs kuuluu maailmanpuoleisesti puhtaimpiin CO2-päästöjen suhteen. Samaan aikaan esimerkiksi Kiinassa hiilipäästöt ovat yhä lähes kaksinkertaiset verrattuna valmistetun yksikön määrään, mikä osoittaa selvän eron eri alueiden välillä maailmanlaajuisesti. Miksi näin käy? No, Yhdysvallat on satsannut tiiviisti parempiin teknologioihin ja tiukentanut tehdasvalvontaa. Monet muut merkittävät teräksen valmistajat eivät ole vielä saavuttaneet näitä käytäntöjä, vaikka jotkut ovat alkaneet huomata niiden hyödyt.
Sosiaalinen vastuu kansainvälisessä teräskaupassa
Kansainvälisessä terästavarannassa sosiaalinen vastuu ei ole enää vain tärkeää, vaan lähes välttämätöntä näinä päivinä. Yhdysvalloissa on sääntelyä, joka suojaa terästyöntekijöitä reilulla palkalla ja kohtuullisilla turvallisuusstandardeilla, mutta kun yritykset tuovat terästä ulkomailta, herää kysymyksiä siitä, mitä tapahtuu tehdasalueilla puolen maapallon päässä. Otetaan esimerkiksi Kiina tai Intia, joissa on erittäin vaikeaa varmistaa, että työntekijöitä kohdellaan oikein. Tämä luo vakavia eettisiä ongelmia yrityksille, jotka yrittävät tasapainottaa kustannuksia ja omantunnon vaatimuksia. Kun yhä useampi ihminen on tietoinen näistä piilokustannuksista, jotka liittyvät arjen tuotteisiin, on tapahtunut selvää siirtymää kohti terästä, joka on valmistettu paremmassa työolosuhteissa. Zekelman Industries on hyvä esimerkki tästä, sillä he ovat tehneet eettisestä toiminnasta ydinosaamistaan, mikä puolestaan luo luottamusta asiakkaisiin ajan myötä. Kuluttajien vaatiessa yhä enemmän läpinäkyvyyttä toimitusketjuissa terästeollisuus kohtaa kasvavan paineen siitä, että toimintatapojaan tulee kehitellä ja noudattaa käytäntöjä, jotka ovat eettisesti ja taloudellisesti järkeviä.
Kierrätys ja ympäröivän talouden ratkaisut
Teräsputken materiaalien äärettömästi kierrätettävyys
Teräsnauhat voidaan kierrättää loputtomasti, mikä tekee niistä itse asiassa melko hyviä ympäristön kannalta. Kun kierrätämme terästä ilman, että sen laatu heikkenee, säästämme paljon resursseja prosessin aikana. World Steel Association raportoi, että noin 85 % teräsnauhoista kerätään takaisin, mikä osoittaa kuinka tärkeitä nämä materiaalit ovat resurssien säästämisen kannalta. Terästeollisuus on myös edistynyt todella kierrätyksessä. Suuret yritykset tällä alalla pyörittävät nyt kattavia kierrätyslaitoksia, vähentäen tarvetta uudelle raaka-aineelle. Tämä tarkoittaa vähemmän ympäristövahinkoja rautamalmien ja muiden tuotantoa varten tarvittavien mineraalien louhinnasta.
Energiasäästöjä jätteen metalin kierrännän kautta
Kun teräsnauhat valmistetaan kierrätetystä romukaipeesta uusien raaka-aineiden sijaan, yritykset säästävät valtavasti energiaa. Teollisuustiedot osoittavat, että romukaipeella työskentely vähentää energiankulutusta noin 70–75 % verrattuna uuden malmista aloittamiseen. Näiden menetelmien välinen ero korostaa selvästi kierrätyksen parempaa suorituskykyä sekä energian että ympäristön kannalta. Liiketoiminnan näkökulmasta tehtaat käyttävät vähemmän rahaa tuotantoon, kun ne kierrättävät romua, mikä on hyvä uutinen niiden tuloksille. Lisäksi se näyttää hyvältä kestävyysraporteissa. Materiaalikustannusten laskun ja puhuremman ilman tuomien hiilipäästöjen myötä kaikki on puolesta, miksi terästeollisuuden tulisi lisätä romukaipeen keruuta kaikissa valmistuspaikoissa.
Innovatiiviset suljetun kierroksen valmistussysteemit
Terästeollisuudessa nähdään melkoisia muutoksia kierronvalmistusjärjestelystä johtuen, joiden ansiosta sekä tehokkuus että kestävyys paranee. Näin toimivat järjestelmät perustuvat tuotantosykleihin, joissa lähes mitään ei tuhlata, sillä materiaalit tulevat käytettyä uudelleen ja uudelleen, samalla kun prosessit yksinkertaistuvat. Otetaanpa esimerkiksi Tata Steel, joka on jo käynnistänyt näitä järjestelmiä useilla tehtäillään, vähentäen romukertamäärää ja saaden paremman hyödyn jokaisesta raaka-aineesta. Tulevaisuudessa teknologian kehittyessä näillä järjestelmillä voidaan varmasti vähentää jätteen määrää merkittävästi. Ne edistävät jo voimakkaasti kiertotalouden rakentamista terässektorille, mikä tarkoittaa sitä, että teollisuuden toimintatapojen ei tarvitse enää perustua pelkästään taloudelliseen vaan myös ympäristöystävälliseen kehitykseen tulevaisuudessa.